Joulun aikaan… jatkoa Miniäksi Juopulille -tarinalle

Ensimmäinen jouluni Juopulilla oli jotenkin haikea ja niin erilainen. Olin jo virallisesti miniä, mutta jotain kaipasin. Olin tottunut, että nuorempia sisaruksia pyöri ympärillä ja luettiin jouluevankeliumi yhteisessä aattoillan ruokapöydässä ym.

Nytkin oli hälinää ja hyörinää talossa. Maikin perhe tuli Ruotsista kotimaahan joulun viettoon ja tietysti uudella autolla. Mekin saimme mieheni kanssa käydä sillä ajelulla. Kävimme myös Annun ja Eeran luona porukalla kyläilemässä. Ihmeen monta mahtui menopeliin!

Aattona saunottiin ja syötiin perinteisiä jouluruokia. Oli emännän paistamaa leipäjuustoa ja rieskaa. Saattoipa olla hillasoppaaki riisipuuron kans. Joskus syötiin jopa Juopulilla eräässä talossa paistettua joulukinkkua. Silloin lihaskimpale oli todella musta mutta makoisa ja savuntuoksuinen. Talon veljekset paistoivat lähes jokaisen Juopulin talon kinkut yhtä aikaa savusaunan lauteilla. Siinä oli yhteenkuuluvaisuuden tuntua jos missä!

Aattoiltana on tapana käydä joulusaunassa. Appiukko lämmitti savusaunan huolella. Lämmityksen välissä hän kävi viemässä erikoisen hyvät appeet eläimille, varsinkin hevoselle. Puut oli vedetty liiteristä saunaan itse tehdyllä kelkalla, samoin vesi kaivosta. Vettä ei saanu ”lotrata” liikaa. Minulla tulikin nyt mieleen ensimmäinen kylpyreissuni savusaunaan. En osannut arvostaa sen pehmeitä löylyjä eikä se tehnyt minusta savusaunan ystävää. Silmiä kirveli ja lauteet olivat jotenkin oudon malliset ja ylhäällä. Tuntui, että en edes saanut itseäni pestyä. Taisi appiukko ja muutkin naureskella kun tulin pirttiin silmät ”sirrillä” ja punasena.

Jouluaattona talon isännän saunareissulla kävi joulupukki. Hänellä oli jotenkin tuttu ääni ja Tessu heilutti häntää sille iloisesti. Pukilla oli takki ja lakki väärinpäin sekä isot huopasaappaat jalassa. Päällimmäisenä komisti vasikan nahkainen liivi. Taisi olla tosi vanha pukki kun käytti jo käykkärää keppiä tukenaan?
Vaikka joulun vietto olikin vaatimatonta, oltiin tyytyväisiä ja tunnelma oli lämmin. Naurettiin ja kerrottiin juttuja. Mieheni muisteli jälleen, kuinka sai lapsena vain saman pyöreäsilmäisen taskulampun lahjaksi monena jouluna. Litteä patteri oli uusi ja joskus myös hehku.

Joulukuusi kökötti pirtin nurkassa aina yhtä harvana ja hento-oksaisena. Suomen liput ja aidot kynttilät koristivat sitä. Sieviä karkkipapereita tuli lisää oksille sitä mukaa kun karkkeja raskittiin syödä. Talon isäntä katseli tyytyväisenä hakemaansa kuusta. Se kun löytyi joka joulu pirtin ikkunasta katsomalla.

Talon emäntä sai useasti uuden kapustan tai muun talousesineen lahjaksi isännältä. Joskus Vappu-hevosen häntäjouhista tehdyn lattiaharjan. Työt oli varmasti tehty rakkaudella ja tietysti joulusiivouksen aikaan itse tekemän erikoisen mallisen jakkaran päällä!

Kirjoittanut Marjatta Koret

Mainokset

One thought on “Joulun aikaan… jatkoa Miniäksi Juopulille -tarinalle

Kommentointi on suljettu.