Tarinan mukaan kylä sai nimensä näin:

Kaksi miestä tuli järven alapäähän hetteelle. Toinen sanoi juo. Hete pulputti. – Siitä Juopuli

Professori Jouko Vahtola selvitti eräässä artikkelissaan, että sana Juopuli perustunee lapin kielen sanaan ”joppol”, joka tarkoittaa pientä järveä.

Ylikiimingin nykymuotoisen asutuksen alku ajoittuu 1500-luvun puoliväliin. Paikkakunnan talot kuuluivat ensin Kellon kylään, sitten Kiiminkiin. Vuonna 1562 Ylikiiminki mainittiin jo omana kylänään. Juopulin neljä taloa 1610-luvun lopulla olivat Parkkinen, Suikka, Huttu (ent. Mikko Koppelo) ja Kompi (ent. Puumalainen). Suikasta tuli myöhemmin Väänänen ja Hutusta Parkkinen eli Vimpari, mutta Kompi eli Puumalainen autioitui ja tuli esille 1700-luvulla sotilastorppana.

Varhaisemmasta ajasta tiedetään, että vuosina 1574-1591 Ylikiimingissä asuneen Olli Puumalaisen talo oli Juopulinjärven rannalla. Mikko Koppelon talo saattoi kuitenkin olla Juopulin vanhin, kenties jo vuonna 1555 paikkakunnan veroluetteloihin ilmestyneen Olli Mikonpoika Koppelon alulle panema. Juopulille perustettiin vielä niittyjen isojaon aikaan, vuonna 1791 kaksi uutta taloa Heikkilä ja Louhela. Kantatalot alkoivat jakautua kahteen tai useampaan savuun vuoden 1800 aikoihin. 1800-luvun puolivälissä kylässä oli yhdeksän talon sekä kuusi torpan tai mökin savua. Osa torpista oli kylän sisällä, mutta osa sijaitsi talojen ulkometsissä. Savuista tehtiin erillisiä tiloja maanmittaustoimituksilla 1920-luvulta lähtien. Talvisotaan mennessä kylän viidestä kantatalosta muodostettiin 41 asuttua tilaa.

Juopulin historiasta on julkaistu 15.11.2009 kirja Juopuli Juurillaan. Kirja kertoo Juopulin kylän historiaa 1500 –luvun puolivälistä tälle vuosituhannelle. Kirjan on toimittanut Timo Sarkkinen ja kustantanut Juopulin kyläyhdistys ry. Kirjaa lainaa Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto.

Kylätalon esittely