Kesä teki tuloaan kun saavuin ensimmäisen kerran Juopulille Venkaan Pentin pikku Fiatin kyydissä lähes puoli vuosisataa sitten. Minut ohjattiin heti alkajaisiksi peräkamariin porstuan kautta. Sieltä menimme sitten nykyisen mieheni kanssa isännän ja emännän kamarin kautta pirttiin. Huomasin heti, että minua katseltiin mielenkiinnolla mutta ystävällisesti isäntä ja emäntä kättelivät tulevan miniänsä. Tietysti tein heti huvittavan virheen, kun istahdin pitkän pöydän väärälle puolelle. Se oli miesten puoli ja siitä saattoi olla kohtalokkaat seuraukset. Sain vasta myöhemmin tietää talon isännän tästäkin säännöstä. Onneksi seuraukset jäivät tulematta! Varsinkaan talossa käyvät pikkupojat eivät istuneet akkain puolelle vaan aina talon isännän viereen. Papan kanssa oltiin hyviä kavereita!

Kun oli pyhäpäivä, söimme emännän rautapadassa keittämää riisipuuroa. Sitä ei saanut keittää isännän määräyksestä muussa astiassa, varsinkaan alumiinikattilassa. Sain ensi kerran syödä mustia pottuja. Niitä viljeltiin omassa pellossa. Kahvipannu oli lähes koko ajan pöydällä ja siitä juotiin pannujauhatuskahvia pitkin päivää. Pannu oli tietysti talon isännän tinaama kuparipannu. Nisua oli tarjolla yleensä pyhän aikaan. Nisukahvin kerrottiin jopa parantavan jos oli tietty sairaus!

Mieleeni ovat jääneet ensimmäisen kesäni mukavat ja leppoisat pyhän ajat. Olin silloin miniäehdokas. Melkein joka pyhä saapui meidän lisäksi jokin isäntäväen lasten perheistä mummolaan. Maikin ja Sypin perheet muuttivat Ruotsiin työn perässä. Heitäkin kaivattiin.

Lapset hoitivat innoissaan kissan pentuja, silittelivät kilttiä Vappu-hevosta ja hakivat mummon kanssa lehmiä haasta. Lypsy tehtiin kesänavetassa; elosuojassa. Pari lammastakin määki karsinassa. Sakke toi taloon mustan ja mukavan Tessu-koiran.

Vaikka elämä oli työn täyteistä, naapuritkin ehtivät kyläilemään. Vaihdettiin kylän ja maailman kuulumiset sillä telkkareita ei ollut monessakaan talossa.

Jatkuu myöhemmin

Kirjoittanut Marjatta Koret