Isä näytti miten kohdata suon musta katse pelkäämättä.

Menin perässä, rinta täynnä valkeata kesäyötä, repunnyörit kopsahdellen, jalassa saunakamarin naulasta poimitut finlassiet.

Halusin kasvaa reunustamaan tätä vettä, keinahtelevia silmäkerantoja, tuntea tuulahduksina jokaisen hyönteisiä hyrisevän kosteikon.

Rahkasammalen sitkastaman patjan alla ei ollut mitään tukevaa, jalansijaa sai etsiä hyllyvästä kasvijätteestä, joka survoutui saappaissa sameanmaan mehuksi.

Peltosaaren kainalossa pysähdyimme. Kuulimme kurjet Härkövaaran takaa.

Kivikosta nousi pesäänsä puolustava rantasipi, sen pärpättävä lento poukkoili rantaveden yllä, kimakka tii-tii-tii levisi järven nahkaista pintaa pitkin, sekoittui suokukkien tuoksuun.

Lahdenpoukamasta keräsin katseellani tupasvillojen hahtuvatupsut, toivoin niiden löytävän uniini siltä varalta etten joskus enää palaisi.