Juopulin kieli on täynnä havaintoja luonnosta, ihmisistä ja arkisista askareista. Kielen kuvat ovat vahvoja ja paikantavia, ihmisen fyysisestä elinympäristöstä kumpuavia keksintöjä, joita istutetaan kuin runoillen arkisen keskustelun lomaan. Juopulilainen kieli-ilmasto on rikas ja luova. Siitä välittyy avara, suvaitsevainen ja nöyrä mielenmaisema. Juopulin murre on kuvailevaa, onomatopoeettista (luonnon ääntä jäljittelevää) leikittelyä. Kielessä on syvä kehotuntuma; tekemisen, olemisen ja toiminnan luonnetta kuvaavia sanallisia ilmiasuja osataan etsiä ennakkoluulottomasti aistimusten ja havaintojen avulla. Juopulilainen huumori antaa osansa kielelliseen ilmaisuun, puheen sisällöistä löytyy omaleimaista pilkettä, veijarimaista katsantoa, joka kulkee perintönä aikaisemmilta sukupolvilta.

Tähän on koottuna joitakin juopulilaisten suusta kuultuja sanoja ja sanontoja. Sivun aineistonkeruu on käynnissä ja jokainen asiasta kiinnostunut voi osallistua kokoamaan talteen juopulilaista kieliperintöä. Aineistonkeruu on liittynyt Ulla-Maija Louhelan väitöstutkimukseen, jossa on paikannettu juopulilaisessa nuorisoyhteisössä kehittyneen yhteisöllisyyden kokemuksia. Väitöstutkimuksen osalta aineistonkeruu on päättynyt, mutta nämä sivut päivittyvät yhä ja niille tallennetaan mahdollisimman kattavasti juopulilaista (ja ylikiiminkiläistä) kieltä.

Oheisilla sanoilla ja sanonnoilla saattaa olla useita selityksiä. Joukossa voi olla monelle aivan tuntematonta kieltä, pienen piirin tokaisuja, jotka eivät ole löytäneet juopulilaiseen yleiskieleen. Kullakin ”perällä” on voinut olla käytössään omia sovelluksia ko. sanoista/sanonnoista. Sanojen kirjoitusasussa saattaa olla puutteita. Lisäksi joukossa voi olla sanontoja, jotka ovat tulleet Juopulille muualta. Eri aikakausien kieleen ovat mm. elokuvateollisuus, televisiosarjat ja kirjallisuus jättäneet jälkensä hokemien muodossa. Hokemat ovat saattaneet juopulilaistua aikojen saatossa, eikä alkuperää enää muisteta. Huomioita em. asiaan liittyen kaivataan.

Leikkisä sanaperintö -keskustelutilaisuus järjestettiin Juopulin kylätalolla perjantaina 28. kesäkuuta 2013 klo 18 alkaen. Tilaisuudessa käytiin läpi tähän mennessä kerätyt sanat ja sanonnat. Kommenttien perusteella tehtiin joitakin korjauksia ja lisäyksiä tälle sivulle. Suuret kiitokset osallistujille antoisasta jutteluhetkestä!

Sanoihin ja sanontoihin liittyvissä asioissa voi olla yhteydessä sähköpostitse tai puhelimitse Ulla-Maija Louhelaan. ullamaija.louhela(at)gmail.com, p. 040 7269632.

Kun lähdettiin juhliin vaikkapa koululle isoihin seuroihin tai joulujuhlaan tai mummulaan seuroihin, pestiin naamat ja käjet, letitettiin tukka ja laitettiin pyhävaatteet päälle. Pyörällä mentiin, minut istutettiin äitin pyörän retikalle ja ohje oli, että jalat piti pitää levillään, ettei mene pinnojen väliin! Kotona oli jo varmistettu, että älyän käyttäytyä oikein eli ”siellä pittää sitten olla sievästi”, ei saa ”juosta hulumuta tai pölöhöttää” käytävillä vaikka jotku niin tekiski”. Piti istua penkissä.

Kun vähän vanhempina kuljettiin lauantaisin lavalla tansseissa, saattoi äiti tuumata, että ”päntiönnäänkö siellä pittää ravata”, ”ei saa joutua hurtuuven teille”.

Nukkuu, nukkuu Puro-Matti nukkuu
Mikkolan saunan loukossa.
Erreys-Heikka mennee ja herättää,
Puro-Matti nousee ja örähtää!

Alako vastustaa – jokin asia ei mene suunnitellulla tavalla.

Alakuruuaksi jäniksenjäläkivelliä, pääruuaksi ohiammuttua sorsaa, jäläkiruuaksi hauenpossauksia. – Vastaus esim. lapsen kysymykseen ”mitä meillä on tänään ruuaksi”.

Alappa hankkiutua siitä taipaleelle! – kehotus kiirehtiä johonkin sovittuun.

Etteenpäin se on seki vaikka nokalleen kaatuis.

Eikookki konna juttu! – jännä juttu

Eikö passannu askel aamulla ku sängystä nousi? – jos lapsi on pahantuulinen.

Ei se oo kumma että oli paha olo, ku oli oksennusta maha täynnä.

Ei tokkou mihinkää – ei saa aloitettua jotain asiaa.

Herra varijele Harijun Heikkaa Sainselällä eksyksissä.

Johan nyt on markkinat ja huomenna toripäivät!

Joka pierua pijättää, se tahallaan tauvin saa.

Joko ne teijän vilijat on joutunu? Meillä pikkusen on vielä vihantaa. – Keskustelua viljan kypsymisestä.

Jos keinot loppuu, otetaan konstit avuksi!

Jännää hommaa niinku sonnanajo iliman laitoja vesisatteessa!

Kaks, kuus tai enintään yheksän. – Vastaus mihin tahansa määrää koskevaan kysymykseen.

Kaks, kuus tai joku muu pariton luku – Ks. edellinen (määrästä keskusteltaessa)

Karvajalakoja ei saa märistä! – saattoi eräskin mummu todeta, kun kissa katosi tai kuoli ja lasta tahtoi itkettää.

Katopa se puhelinlumero sieltä lujettelosta.

Kattoo ku hiiri jauhoroppeesta.

Kattoo ku sonni uutta veräjää.

Kattua nakottaa sievästi – esim. kun vauva, kissanpentu katsoo silmiin

Kokkeileppa lystääkö se! – Kun kehotetaan maistamaan jotakin.

Ku röyhtäset, muista viheltää päälle, ettei luulla siaksi. Sika se ei ossaa viheltää.

Kyllä se pittää ku sepittää.

Kylläpä nyt meni Moskovan kautta ulalle! – jos jokin asia meni pieleen.

Kötöhän minkä teki!

Liekö Savikolla valoja. – sanaleikki, joka syntyi Lieko Sahovalova -nimisen radiotoimittajan vaikeasti sanottavasta nimestä.

Lopettakkaa tuo ilimanaikunen saikkaaminen – jos lasten kesken oli riitaa tai inttoa, saattoivat vanhemmat sanoa myös: pittääkö teijän aina saikata

Lystiä ku sonnanajossa!

Meillon kahenlaista kahavileipää: korppu nurin ja korppu oikeen.

Minun lompakostaki sais hyvän kärpäslätkän, laittas vaan varren. Sehä on aina tyhyjä.

Minutki on kolomesti heitetty ilimaan ja kahesti otettu kiinni, että sillä minoon tämmönen.

Minä se heräsin meleko pitkästä sängystä tänä aamuna – kylänmiehen tokaisu juhlitun illan jälkeen, kun patjana oli yön ajan ollut Juopulintien ojanpohjakasvusto.

Minä tuun sitte ku on kaks tiistaita peräkkäin, nii sitte jäläkimmäisenä tiistaina. – eli eipä tainnut semmoista päivää tullakaan.

Mitäpä se hyövää – jos joku asia tuntui, ettei sitä kannata tehdä.

Nehän tulla romahti ku Vehka Heikin kihilat – joku asia tulla romahtaa alas.

Nimeommaan, Sarvenonmaa – tokaisu takavuosien hirviporukan kokoontumisista, Sarvenonmaa on alue Kiimaharjun takana.

No nyt se teki peslaakin – laite, esine rikkoontuu, jokin asia leviää käsiin.

No nyt se teki tellikkasa – jokin asia ei onnistunut.

Nyt alakaa olla konnimillaan/konnimalleen. – kun jotakin yritetään laittaa kohdalleen.

Nyt loppu lappaminen – kun lopetellaan jonkun asian tekemistä.

Olla pinhuusissa – olla jumissa, jäädä kiinni johonkin.

On niin tyhyjä maha, että napa hankaa selekärankaa.

On niinku Kirves-Matin/Hautasipon kinttaat – Isokokoisia, taivaalta tipahtelevia lumihiutaleita

Ooppa tolokkuna / (Pojan nimi) se on ukin tolokku mies – Lapsia kehotettiin olemaan ”tolokkuna” tai helliteltiin, jotta lapsi kokisi toimivansa oikein, sai rohkaisua käytökseen tai ei esimerkiksi itkenyt ”turhasta”.

Oottaa ku Kokko Mikko joulua – odottaa malttamattomana jotakin

Otaha piimää, piimällä ne pierut lähtee, maijolla on turha tupsutella.

Paa muovipussiin jottai nursuja ja tilikitte se kellarin räppänä ettei potut palellu. Ja tuo samalla pottuja, niin keitetään puoliseksi pallipottuja ja ruskiaa kastiketta.

Painaha ukko kaasua, puut eiku suurenee!

Painukaa kartanolle vaikka pallinpelluuseen! – Jos kotona villeyvyttiin liikaa pirtissä, komennettiin.

Parahiksi niinku Puro-Matin marijoja.

Piti olla meleko keskellä paitaa/housuja, oli niin kylymä ilima! – Kun halutaan kuvata tehokkaasti ilman purevuutta. Ihon kosketus vaatemateriaaliin merkitsee ilman tuntumista entistä kylmemmältä.

Pittää laittaa vähän tykövetua niin pääsee paremmin tanssimaan – haju-/partaveden laitosta tansseihin lähtiessä.

Reistaapa uuvestaan / Reistataanpa yhessä, jos se sitte onnistaa – kun kehotetiin yrittämään uudemman kerran tai isän tai äitin kanssa yhdessä.

Ropikuta, ropikuta roikuttaa, ropikuta, ropikuta roikuttaa – saunavastalla kun räpsyteltiin lapsen selkää.

Roppaa nokassa ja oikiaa voita otassa.

Saako täällä huitua – sanaleikki, jonka voi ymmärtää kahdella tavalla: saako huitoa/huitua(juomaa)

Saapa nähä saako sika jänistä vai nouseeko jänis puuhun.

Se on se vanaha Aatami, joka kiusaa – jos on kiusanhenki esim. lapsessa

Se on semmosta pierua, joka sormeen tarttuu. – Mahan ollessa sekaisin.

Se on tainnu syyä puhelinpylyvään siemeniä ku on hujahtanu niin pitkäksi.

Se on varttia vaille housunliitinki. – vastaus kysymykseen: Paljonko kello on? Kellonajalla ei vastaajalle taida olla suurta merkitystä…

Se söi ohorapuurua nii ettoli maahan vaipua.

Setä kompeilee sun kans – pelleilee, härnää

Siellä näkkyy tähtiä, iha on reikänen taivas.

Siellähä se lipottaa – jokin asia onkin arvaamatta näkösällä.

Siellä se yrittää mennä vääkentää – etenee vaivalloisesti

Siellon sata astetta pakkasta ja metri pykälien väli.

Siinä sitä ollaan sen kipiän lehemän kanssa! – päivittelyä jonkin asian laidasta.

Siinähän on pojat ihan vihantina! – Pojat nuorina valokuvassa.

Sinnoot niinku jätkän räkä piikkilanka-aijassa.

Suu paskantaa sitä tähen ku sinne työntää – pikkulasta syötettäessä.

Syöhä porkkanaa, pimiänäkö paranee.

Taas on imelä pussi leuan alla – saattoi aikuinen tuumata, kun naurettiin ”iliman aikojaan”

Tiijäkkö nää kuule, että se äiti suuttuu sulle kohtaa nii, että sulla on hulukit hukassa!

Topiha se tietäs vaan ku se on hillassa.

Tuo sun ruokalautanen alakaa kasvaa kuusia kohta jos et mee syömään. – saatettiin sanoa lapselle, joka viivytteli ruokapöytään menoa.

Vene ois mutta airot nou.

Voi etana että haisee paska!

• ampua mäikästä
• anahiton – vetämätön, ei oikein mistään kotoisin.
• ala-vuottosten lentokone – sudenkorento
• eksyä pälijähtää
• heinärintuus – latoon tehtiin rintuuksia, täytettiin koko lato heinärintuuksilla.
• hijassaattonen – henkilöstä, jolla ei oikein meinaa tapahtua asiat.
• hirnakan pesä – hevosen paskaläjä (esim. pellolla)
• huilata – levähtää
• huitu – kirnupiimää, hapanta, jättöä, sivutuote vointeosta. (toinen selitys: laiha maitolitku, lopputuote meijeristä.) Käytettiin juomana esim. elonkorjuun aikaan ruokatauolla.
• häätyä – täytyä
• itkiä märistä
• jopelo – onpa jopelon näkönen, esim. lattia, jossa ei ole mattoja. Tai: Onpa niin jopelo olo – vähän huono olo
• kaatua räntsähtää – (kaatua-verbiä tehostetaan toiminnan ääntä/liikettä kuvailevalla sanalla)
• kipene – pieni pala jotakin, ”nuin onneton kipene”, ”kipenenverran”
• koltteri – peltimuki
• kosakehtaa
• kotalehtaa – kulkea horjuvasti
• kuha o’vaatteet – pikkuisen huonommat vaatteet, joilla voi tehdä esim. taloustöitä.
• laasasta – ”lähetäänpä laasasemmaan”, eli körryytellään hevosella tai autolla niin että reessä/peräkärryssä vilttilaita lepattaa.
• laikasta – ”juosta laikastaan niin, että tennari läppäsee.”
• lenstare – aava alue esim. metsän keskellä
• lipenteri – rikka, prikka, aluslevy (pultti, mutteri ja aluslevy)
• losnikka
• lotnikka – arvonimi tervanpolttajalle
• lumero – numero
• luttuuna – porukka, sakki, ”Koko luttuunalla kävimmä siellä.”
• makkuukset – vuodevaatteet
• maträssi – patja
• mäihätä – kaapia veitsellä naurista
• nakero – hellittelynimi vauvalle tai eläinlapselle, kissa saattoi olla ”muorin pikku nakero”
• naurun hökätys – lasten pelleily saattoi joskus mennä naurun hökätykseksi
• nisukaaka – pullapitko
• noukela – auttavainen, avulias, nöyrä ihminen
• nukkuukset – makkuukset, vuodevaatteet
• nursu – epämääräistä eristettä tai pehmustetta (kankaan paloja, leikkelyksiä, vanhaa vuorivillaa…)
• näläkäsenä kuijottaa
• olokimökkänä – olkitäytteinen patja
• paistaa rämöttää silimiin – kirkkaasta auringon paisteesta.
• pallipotut – kuoriperunat
• patuliseerata – ”mitä täällä oikeen patuliseerataan”, norkoillaan.
• pasteerata – oleskella, norkoilla
• patviuta, patvia – pulskistua
• paurisko – esim. kun kissa penikoi ja ensimmäisen synnyttyä tuli lisää, talon isäntä oli tuumannut, että ”sieltä niitä pauriskoita vaan tullee”.
• persetti – (juopulilainen, myös muualla käytetty) kirosana
• pierasta parskauttaa
• pistelin – haarukka
• (pohojaton) öl’erö – astia
• polsteri – tyyny
• puhua molittaa (juopulin murretta)
• puolinen – päiväruoka
• puolislevväykset, puolislevväys – päiväunet
• päntiönnään – jatkuvasti
• päälyruoka – puolisen päälle saatettiin pyhänä tarjota kiisseliä ”päälyruuaksi” eli jälkiruoaksi
• raahkana – juopulilainen kirosana
• raasetti – juopulilainen kirosana
• resähti – lääkeresepti, ”resähti pittää uusituttaa”
• rikeneeseen – ”jätti niin rikeneeseen sen menon, että oli myöhästyä”, viime tippaan.
• rouhasta – poimia jokin esine rivakasti matkaan
• rääseikkö – vaikeakulkuinen maasto, ”kun tuon rääseikön läpi pääsis”
• soutotooli, soututooli, kiikkutooli – keinutuoli
• sänkipojat – elonkorjuun aikaan syntyneet jäniksenpojat
• takitillaan, takitilleen – ”selevitti niin takitilleen sen asian”, tarkkaan, perusteellisesti
• tulla juprittaa – kävellä (vastaan) ”juprittamalla”
• tuorustai – torstai
• tuppilava – yksi Juopulin alueen hirvilavoista, Juopulinjärven takana, Järvenpäänharjun päästä ohi. ”Niin iso tasanne siellä ylläällä, että sinne mahtus tuppiporukka istumaan rinkiin sinne lavalle.”
• vuosivärkit – piioille ja rengeille annetut käyttötavarat palkan lisäksi (työssä tarvittavat välineet: esim kengät, villoja, kinttaat)
• värkki – ”se oli semmonen värkki”, venkula, velmuilija, sananiskijä.